*

Hannu A. Sinivirta

Luonnontieteen näkökulmasta

  • Earth
    Earth
  • Andromeda
    Andromeda
  • Black hole
    Black hole

Monesti ihmiset ajattelevat, että luonnontiede on jotakin sellaista, mitä on yleensä hyvin vaikea ymmärtää ja omaksua tai että luonnontiede on jokin mystinen älykköjen yksinoikeus. 

Luonnontiede ja tieteen tekeminen on kuitenkin hyvin arkista ajattelua ja käytännön puurtamista, -tosin pitkälle vietynä äärimmäiseen viritetty. Tämä viritys voisi parhaimmillaan kuvata jopa ”absoluuttista harmoniaa ja tasapainoa”, vaikka moderni luonnontiede ei olekaan absolutismiin pyrkimistä, vaan pikemminkin pyrkimys hyvin tarkkoihin teorioihin ja mittaustarkkuuksiin, -metodeihin, -logiikkaan, -matematiikkaan jne.

Luonnontiede on mielletty luonnossa tapahtuvaksi, erilaisten havainto-menetelmien avulla havaituiksi, luonnollisiksi ilmiöiksi. Mutta mikä sitten on luonnollista tai yliluonnollista. Miten määritellä luonnollinen tai yliluonnollinen ilmiö?

Voidaan sanoa, että yliluonnolliset ilmiöt ovat muuttuneet luonnollisiksi ilmiöiksi silloin, kun olemme oppineet ymmärtämään, miksi tai miten jotkin ilmiöt käyttäytyvät. 

Olemme luoneet teorian, joka perustuu ilmiöiden ymmärtämiselle. Ryhdytään ns. abstrahointiin, eli luodaan abstrakti, yleiskäsitys ilmiöistä. 

Jotta abstrakti on mielekäs, se tulee vielä testata kokeellisesti. Koe-järjestelyn tulee noudattaa abstraktia, jotta saadaan vertailukelpoinen tulos. Jos koe-järjestely ei noudata abstraktia, koe-järjestelyä tulee muuttaa, kunnes tulos on yksiselitteinen.

Usein kysytään miksi teoriaa ei muuteta, jotta koe onnistuisi. Tämä voi helposti johtaa siihen, että itse ajattelu, abstrahointi, ei olekaan primäärinen, vaan sekundäärinen.

On myös luonnollista, että jos teoria ei toimi, joudutaan yrityksen ja erehdyksen tielle. On syntynyt eräänlainen kompromissi, jossa teoriaa ja koe-järjestelyä hieman muuttamalla, ollaan päästy lopputulokseen.

On myös kysytty, miten usko tai uskonnot liittyvät tieteen tekemiseen. On ensin hyvä määritellä, mitä uskolla ja uskonnoilla tarkoitetaan ja miten ne liittyvät luonnontieteisiin. 

Usko ja uskonnot eroavat luonnontieteistä oleellisesti siinä, että ne ovat muuttumattomia. Uskonnot sisältävät mantroja, joita toistetaan siinä uskossa, että henki tai sielu pysyy eheänä, taivas on valtakuntana ja Jumala on kaiken valtias.

Luonnontiede on alati muutoksessa uusien teorioiden ja mittauslaitteiden kehittyessä. Maailma on muutoksessa. Maailma luonnontieteilijän näkökulmasta on kehittymässä oleva prosessi, jossa päämääränä on selvittää miksi ja miten. 

Jos johonkin hyvin vahvasti uskoo tekemättä pitkälle menevää abstrahointia ja empiriaa, luonnontiede ei vastaa kysymyksiin miksi ja miten.

Usko ja uskonnot vastaavat kysymyksiin miksi ja miten vain yhdellä tavalla, eli muuttumattomasti.

Luonnontiede menee eteenpäin päivä-päivältä ja tuo tähän kaoottiseen maailmaan järjestystä ja emergenssiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (42 kommenttia)

Käyttäjän abdurrahmanfaig kuva
Abdurrahman Faig

Erittäin hyvä kirjoitus! Käytitte hyvin erilaisia termejä. Suosittelen teitä kuitenkin hieman selventämään niitä, jotta muutkik kykenisivät ymmärtämään ilman Googlea... :)

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kiitos kannustavasta kommentista..:)

Myönnän, että terminologiani on hieman kompleksinen, mutta yritykseni oli samalla tuoda ajatuksiani esille mahdollisimman yksinkertaisesti ja lyhyesti.

Aihe on kaiken kaikkiaan suhteellisen vaikea ja kirjoittamisesta voi helposti muodostua novelli.

Mutta pääasia on että otetaan kantaa luonnontieteisiin, se on ilahduttavaa.

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Näin maallikkona tulee seurattua luonto yleensä ja suurin mysteeri minulle on se, mistä tulee tai mitä se on, joka saa kaiken elollisen elämään? Onko tämä jotain mikä/mitä on kaikkialla mutta ei vain ole havaittavissa? Kuollessaan elävä mielestäni "luovuttaa" tämän "elämänenergiansa" takaisin kiertoon.

Olenko aivan "pihalla"?

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Olet perimmäisten kysymysten äärellä. Mikä saa kaiken elollisen elämään?

Elämän syntyminen ja kuolema kulkevat käsi-kädessä. Enimmäkseen on pohdittu kuoleman jälkeistä elämää, mutta syntymää ei niinkään. Tämä on toistaiseksi mysteeri, miksi elämä on syntynyt maapallolle ja fyysikkona asiaa ajattelee luonnollisesti materian ja energian kautta.

Energian häviämättömyyden laki puoltaa kiertoa, jossa materia / energia vain muuttaa muotoaan. Toisaalta, jos kiertokulku ei ole ns. aukoton, elämän syntymisen ja kuoleman välillä saattaa olla vain massa- ja energia-muunnoksessa tapahtuvia "häviöitä".

Mitä nämä häviöt sitten voisivat olla muuta kuin elämänkierrossa tapahtuvaa epäsäännöllisyyttä tai jopa tästä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan tasoa, eli emergenssiä.

Mutta tämä väite tai teoria luonnollisesti tulisi aina testata sopivalla koe-järjestelyllä.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa


Känny kommenttini näköjään hävisi bittiavaruuteen enkä enää muista mitä ajattelin Sepon kommentista kun vastasin,sori tyhjä viesti

Käyttäjän ToniVoutilainen kuva
Toni Voutilainen

"Science is the great antidote to the poison of enthusiasm and superstition" Adam Smith. Elisimmepä maailmassa jossa ihmisten koulutus ja tieteet olisivat tärkeämpiä. Emmekä maailmassa missä ihmisen arvo mitataan rahalla.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Luonnontieteessä ole mitään mystistä tai vaikeaa. Kuten ei matematiikassakaan.

Ne ovat kuitenkin taitoja. Taitoja jotka eivät nojaa johonkin ihmisen älykkyyteen sellaisenaan. Kysymys on perslihaksista ja pänttäämisestä. Jossain mielessä tiede ei käytä mitään sellaisia menetelmiä mitä arkijärjessä ei ainakin joskus käytettäisi. Mutta silti tieteelliseen ajatteluun ei voi yltää pelkällä arkijärkeilyllä.

Itse olen vähän sitä mieltä että tiedettä oppii vain lukemalla kirjoja. Tiedekirjoja. Hyviä tiedekirjoja. Tämä lannistaa siinä mielessä että on tullut tehtyä kaikenlaisia some-valistusprojektejakin. Ne ovat kuitenkin oikoteitä, joilla voi opettaa temppuja mutta ei tekemistä. Ja on tavallaan väärin kuvitella että mitään oikotietä on. (Koska temppu on se että tekee riittävästi ; Fake it until you make it.)

PS. Suosisin että määrittelisit käyttämiäsi termejä hieman enemmän. Ilman sitä vaikuttaa vaikealta ymmärtää miten joitain käyttämiäsi sanoja voi minun useimmiten tottumissa versioissa sopia siihen mitä sanot; Esimerkiksi viimeinen kohta "tuo maailmaan lisää emergenssiä" on hyvin omituinen. Itse olen ajatellut että universumi joko on emergentti tai reduktiivinen. Jos se on jälkimmäistä, se on sellainen. Jos se on ensimmäistä, siinä syntyy ja tuhoutuu emergenttejä asioita ja trendi siitä että se olisi jotenkin väistämättä kasvusuuntainen vaikuttaa hieman erikoiselta. Toki sinulla voi olla jokin selitysmalli tähän taakse joka avaa tämänlaiset.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kiitos palautteesta.

Toki kirjoja lukemalla ja erityisesti hyviä kirjoja lukemalla, laadullinen tietomäärä kasvaa. Tärkeää on myös huomioida, mitä niistä kirjoista omaksuu ja onko tiedon määrällä ja laadulla oikea suhde.

Koulutuksella eli lukemalla ja soveltamalla on luonnollisesti suuri merkitys, mutta se ei ole ainoa tapa oppia asioita. Mielikuvitus ja uteliaisuus ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä, jollei jopa tärkeämpiä.

Matematiikassa mielestäni tärkeintä on kyky ajatella abstraktisesti, eli tarkistaa ajatuksen mielle. Siinä mielessä matematiikka voi olla joille-kuille vaikeampaa. Kaikki tietysti riippuu siitä, kuinka pitkälle on matematiikkaa opiskellut ja kuinka hyvin oppimaansa on omaksunut.

On myös luonnollista, että luonnossa (kosmoksessa) tapahtuu sekä emergenttejä, että reduktiivisia ilmiöitä. Se miksi käytin vain emergenttiä ilmaisua, reduktio on jo entiteetti.

Toisaalta, jotta ajatuksistani ei tulisi liian pitkiä, pyrin kirjoittamaan mahdollisimman lyhyesti.

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

"Luonnontieteessä ole mitään mystistä tai vaikeaa. Kuten ei matematiikassakaan."

Ei varmaankaa, siksi käytän sanaa luonto, en ole tiedemies mutta pirun utelias luonnon suhteen. Tuo esittämäni kysymyshän on aika tärkeä jos ajatellaan tätä kokonaisuutta Tellus. Ilman, että pystytään ratkaisemaan tuota "elämän" syntymistä, olemme samassa asemassa Jumalauskovaisten kanssa!
Syntymä on sattuma mutta kuolema varma.
Kiitos kuitenkin tieteen tekijöille!

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kiitos Hannu kun jaat täällä ajatuksiasi, lämmittää!

Saatanan ateistikommunistitiedemiehet toteaisi tähänkin maagiseen ajatteluun hörähtänyt hihhuli ja ryhtyisi copypastaamaan raamatun maailmaa, toinen toisaalla virittelisi ajastinta.

Aika paljon on uskonto, tiede ja taide nimisillä työkaluilla kaiveltu, mutta edelleen vain universumin "luonne" on jotenkin kadoksissa. Vaihtoehtoja luonnekaapista toki löytyy vaikka jokaiselle jotakin, mutta se perus, perustukset kiinnostaa, ei persut.

Näkisin universmin luonteen lähinnä holistisena.

Elävä ja kuollut, niitä ei voida erottaa toisistaan, rajatonta jatkumoa ja vaikutusta. Universumin kappaleet, tapahtumat ja tulemat ajassa ovat riippuvaisia toisista tapahtumista, tulemista ja kappaleista, ajassa. Mutta "koneistona" se ei viellä "luo" mitään muuta kuin palleroita tyhjyyteen ja bakteereita joidenkin palleroitten rakosiin, kunnes...

Holistisessa maailmankäsityksessä "jonkin kokonaisuuden ominaisuudet ovat enemmän kuin sen osien ominaisuuksien summa". Paras hyvä esimerkki tästä on me, Telluksen älykkäät olennot, universumin ylivoimaisesti kompleksisin ainemöhkäle. Ja muut elukat hyvänä kakkosena.

Ymmärtääkseni meitä ei pitäisi universumin ja kemiallisen möyhötyksen tuotoksena olla lainkaan olemassa. Tässä sitä kuitenkin paradoksaalisesti ollaan menossa mukana, ja pohditaan aihetta, josta naivi esimerkkini >>> "Meitä ei pitäisi edes olla" >> http://jallerajala.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu...

Tästä ihmetyksestähän kaikki henkinen ja tieteellinen toimintamme tietenkin kumpuaa. Universumin kompleksisimman ainemöhkäleen on pakko saada selville mitä on tapahtunut, miksi lienee jo liikaa vaadittu kysymys.

Etsimme vanhempiamme, etsimme kaltaisiamme. Etsimme minäämme, ja jokaista harmittaa kovasti kuolla yksin tietämättä universumin luonnetta. Paitsi hihhulia jota ei lasketa ;D

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kiitos..:)

Holistinen näkemys on myös mielenkiintoinen eli "kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa".

Tähän tietysti liittyen, ajalla on merkittävä osuus substanssia muodostettaessa.

Jos olettaa, että olio on muodostunut osa-olioista ja muodostumisella on ollut ajasta riippumaton paikka ja tila, voiko holismi olla todellinen?

Mielestäni voi, jos aika on edelleen suhteellinen.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Nimen omaan ajassa voi tapahtua jotain mitä ei ehkä edes pitäisi, jos tarkastellaan vain pelkkiä osia. Tulee mieleen, tapahtuuko erittäin kovassa kiihtyvyydessä evoluutiota, silloin kun aika on pysähtynyt, tai lähes pysähtynyt ;O

Asista kolmanteen. Seuraava herätti pohdintoja jotka lähestyvät mm. itämaisia uskontoja. Jos hupina pohdin asiaa, eikä niin tieteellisesti ;D

Sanoit aiemmin jossain kommentissasi: "Ajatukseni on se, että kosmoksessa voi olla ns. kollektiivinen äly, joka saattaa johdatella ihmisen ajatuksia ja tunteita so. käyttäytymistä."

Mielenkiintoinen näkemys joka liippaa itämaisia aatoksia kaiken ykseydestä, ja johon myös holismi osaltaan viittaa. Tylsyydestä voi pompahtaa jotain suurempaa. Intuitiivisesti voisi kait todeta että kaikki universumin hiukkaset ovat ns. lomittuneet, välittömässä yhteydessä keskenään.

Kaikki roippeet sijaitsevat "värähtelevässä kentässä". Jokaisen meidänkin tekemiset "tuntuvat" kaukaisimmassakin galaksissa välittömästi, ja sieltä kaikesta tietty myös meille. Ikään kuin välimatkat olisivat pelkkää harhaa, klassisen fysiikan vastaisesti.

Tämä liittyy varmaan siihen, että kun "alussa" kaikki oli yhdessä pisteessä, sittemmin tuo piste on pelkästään hieman turvonnut, ajassa. Kaikki on ollut joskus kimpassa, ajassa. Holistisenkin ajattelun valossa mieli jonka kautta ulkoista todellisuutta tulkitaan, voisi olla ensisijainen, ei niinkään aine. Aine, joka "luo" vain melko tylsiä juttuja. Mielikuvitustakos kaikki onkin ;D

Tästä ei olekaan pitkä matka siihen että kaikki tapahtuu (kollektiivisessa?) mielessä, joka ainoastaan kuvittelee mm. ns. kaikkeuden. Tai sanotaanko että jonkin monimutkainen ajatus on hieman muotoutunut, ajassa. Kun tuskinpa mikään olio pystyy ajattelemaan kaikkia tapahtuvia vaihtoehtoja yhdellä kertaa, ilman aikaa, mutta ehkä äärettömässä kiihtyvyydessä?!

No ja, ehkä joku superkvanttiaivo pystyy?! Näyttää jopa siltä, että aivomme ovat vain tietoisuuden suodatin, ei niinkään niiden synnyttäjä. No, ei tässä nyt olla miksikään uskovaiseksi hyppäämässä kuitenkaan, vaikka joku Torppa varmaan hykertelee lukiessaan tämmöistä läppää ;D Kaikkea kuitenkin kun pitää ja kuuluu tutkia, ilman pelkotiloja leimautumisesta, epätodennäköisyyksiäkin ;D

Olet myös sanomasi mukaan tutkinutkin "glogal brain" ajatusta. Onko esittää jotain mitä olet löytänyt, kiitos!

Nyt älykelloni sanoo että on aika liikkua, palataan asiaan!

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Niin todellakin ns. "global-brain" ajatus on oikeastaan luonnollinen jatke sille teorialle, että luonnossa oleva kaikki informaatio on yhtä kokonaisuutta. Mitään ei voida jättää ulkopuolelle, kaikki riippuu kaikesta.

Mielestäni ei voi olla olemassa toisistaan riippumattomia "saarekkeita", joilla ei olisi mitään keskinäistä kytkentää. Jos luonnossa (kosmoksessa) tapahtuu jokin ilmiö, sillä on seurauksensa, -joskin ajallinen seuraus.

Havainnot eivät luonnollisesti poikkea siitä, missä tarkkailija sijaitsee (jos liikeradat ovat ns. normaalit) ts. jos tarkkailet luontoa lähietäisyydeltä, kaikki riippuu kaikesta ja kaikella on luonnollinen seuraus. Sama riippuvuus pätee myös kosmoksessa, siellä etäisyydet ovat vain suuremmassa mittakaavassa.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #20

Juuri näin. Mittakaava on harhaa, mutta ei suinkaan aina meille maapallon rajoittuneille vangeille (-)

Aivot, internet, maailmankaikkeus, kiehtovasti niissä vain on jotain yhdenmukaista >>> http://techland.time.com/2012/11/28/your-brain-the...
Tähtipölyjärjestystä >>> http://www.viralnovelty.net/wp-content/uploads/201...

Osin käyttämämme sanat, kuten "kaikkeus on simulaatio" (Elon Musk) tahi "kaikkeus on suuri tietokone", "kaikkeus on clobal brain" yms., liittyy tähän aikaan missä elämme, tietokoneaikaan. Olemme keksineet laskimen, ja vertaamme jotain etäisesti sitä muistuttavaa sitten siihen.

Kuitenkin totuushan toki on, että meillä ei ehkä ole hajuakaan mikä kaikkeus on. Pähkäilyjä kyllä on, aika näyttää jos sekään, onko meistä arvoituksen ratkaisijaksi.

Näitähän riittää :D Multiversumi, loputon hiekkaranta kaikkeuksia kaikkeuksien valtameren rannoilla. Elämme mustassa aukossa, tai tulemme valkoisesta. Säieteoria maalailee että kaikkeus on musiikkia. Elämme jättimäisessä hologrammissa. Max Tegmarkin: kaikkeus on vain matemaattinen rakenne. Simulaatioteoria, alieneiden mautonta peliä. Hihulit: kaikkeus on keinotekoinen ja ainoastaan ihmistä varten tehty noin 6000 vuotta sitten ;D

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Eli jos aikadilataatio pätee ja summa on lineaarinen...

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Vielä tuosta ajasta, onko aikaa vai onko se vain mittayksikkö ihmisillä?
Itse ajattelen niin, että universumi(t) on rajallisessa tilassa jossa on aika ja myös epäjärjestys. Itse kosmos taas on ääretön, jolloin ei voi olla aikaa, koska alku=loppu. Mutta voiko olla järjestystä ilman epäjärjestystä tai kumpaakaan äärettömyydessä?

Meillähän on tehty mitä moninaisempia löytöjä tieteessä, kvarkit ja myonit vaan liitävät joukossamme mutta nämä kaikki mittaukset on saatua aikaan rajallisessa ympäristössä!

Tällaista pohdiskelua samalla kun ihmettelen tuota ilman happimäärää, ei saa paljoakaan muuttua tai sauna jää lämmittämättä.;)

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Niin itse asiassa aikaa ei ole, jos ei ole liikkeessä olevia objekteja. Kaikkihan on suhteellista, paitsi valon nopeus joka on vakio. Valolla on hiukkasluenne, eli se on partikkeli.

Aika ei ole vakio, eikä aika ole parkikkeli, aika ei ole myöskään kvantisoitunut, toistaiseksi. .:)

Kun puhutaan äärettömyydestä, mielestäni ääretön on vain ns. jaollinen äärettömällä, jossa desimaaleja on lähes ääretön määrä, -vähän samaan tapaan kuin jos jaamme 0:n ja 1:n välin äärettömiin osiin, sekin on mahdollista.

Mielestäni epäjärjestys sisältää myös järjestystä, muutenhan ei olisi kumpaakaan, jotta voisi verrata niitä keskenään.

Kokonaisuuden hahmottaminen universumin kokoisessa mittakaavassa, jakautuu lopulta keskimäärin tasaisesti. Kysymys on vain siitä, missä mittakaavassa asioita tulkitaan.

Kysymys on myös siitä, miten asioita määritellään.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #16

Aikamitta meillä on jota apuna käytetään jotta voidaan tuntipalkka määritellä numeroiden avulla ja luontoa katsomalla näkee että kaikki asiat kulkee eteenpäin vuodesta toiseen. Kaikella on edeltävä hetkensä, siksi avaruus on ikuinen, sillä ei ole alkukohtaa. Luonnossahan ei mikään yksittäinen asia tapahdu ilman vaikutusta siihen asiaan, jokaisella sattumalla on syynsä.
Sanokaapa mikä oli maapallon halkaisija silloin kun se oli puolet nykyisestä?

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski Vastaus kommenttiin #16

Kiitos vastauksesta.
Ehkä lopulta käy niin kuin kirjassa: Ajan päättyminen, kävi. Vastaus jonka David Bohm sai J.K.:lta 1980.

Hassua tämä elämä, tajuaa muttei ymmärrä ja päinvastoin.

Koskimista kesää kaikille.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #23

Ehkäpä niin ja kosmista kesää myös sinulle..:)

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Tuntipalkan määrittely on aikalailla eri asia kuin esim. kiihtyvien objektien liikeradat esim. lähellä valon nopeutta. On kokeellisesti osoitettu, että aika on suhteellista, se ei suinkaan ole vakio...:)

Maapallon halkaisija oli puolet nykyisestä, eli kysymysten asettelusta johtuen, määritelmät voidaan indentifioida sen mukaisesti..:)

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Ajan suhteen voidaan käyttää useampia käsitteitä.

Absoluuttinen aika mitta, (mittalaite joka mittaa sekuntteja päättymättömästi nykyisen aikamääreen mukaan, siis on ikuisen pitkä aikaviivotin.)

Suhteellisuusteorian aikakäsitys.
Matemaattis-teoreettinen yli vuosisadan vanha teoria.
(Tätä ei ole kokeellisesti osoitettu todeksi,,vaikka Hannu niin väittää,,koska koe edellyttäisi kellon liikuttamista mainitulla lähes 300000km/s vauhdilla)

Luonnon aika.
Se mitä on helppo nähdä, esim vuodenkierto,,kesä-talvi, yö-päivä, jne.

:)
Niin,,maapallon halkaisijan koko,,no se oli osaltaan kompakysymys,,mutta toisaalta, tieteessä pitää hakea mittausmenetelmiä joilla voidaan todentaa mahdollisia teorioita.

Jos maapallo oli puolet nykyistä pienempi ja joskus
Niin milloin?
Mitä meidän pitäisi tietää maapallon muuntumisesta jotta voisimme sen todistaa mittauksin?
- Ilmeisesti se että miten halkaisija muuttuu suhteessa miljardeihin vuosiin?
- Toinen seikka lienee myös tärkeä, onko maapallo nyt kasvamassa vaiko pienemässä, eli halkaisijamuutoksen suunta.
(Kuinka pitkän mittausajan halkaisijan mittaus vaatisi jotta voimme todistettavasti sanoa että maapallo joko kasvaa tai pienenee?)

No, mittausteknisesti on aika selvää että emme voi noita asiointa todentaa vaan kaikki päätyy teoreettisen tarkastelun kautta siihen mikä on teoreettisen tarkastelun tilanne tieteessä nykyisin, niin silläkin pärjätään, päivät kulkee eteenpäin kaikesta huolimatta, maapallo elää ajallaan. :)

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

"Absoluuttinen aika mitta, (mittalaite joka mittaa sekuntteja päättymättömästi nykyisen aikamääreen mukaan, siis on ikuisen pitkä aikaviivotin.)"

Suo nyt anteeksi, mutta mitään absoluuttista ei ole. Mainitsemasi "ikuisen pitkä aika-viivotin" tulee myös konstruoida, eli kysymys kuuluu:

Miten, missä ja milloin?

"Suhteellisuusteorian aikakäsitys.
Matemaattis-teoreettinen yli vuosisadan vanha teoria.
(Tätä ei ole kokeellisesti osoitettu todeksi,,vaikka Hannu niin väittää,,koska koe edellyttäisi kellon liikuttamista mainitulla lähes 300000km/s vauhdilla)"

Nyt sinulla taitaa olla käsitteet hieman hukassa, valitettavasti..:) Suhteellisuusteorian aika-käsitys on todistettu monella tavalla. Yksi hyvin oleellinen todiste alla: (Tieteen kuvalehti)

"Aika kuluu hitaammin satelliitissa. GPS-järjestelmä määrittää sijaintimme mittaamalla etäisyyden neljään satelliittiin. Etäisyys selviää siitä, miten kauan satelliiteista tulevat signaalit ovat olleet matkalla, kun ne saavuttavat sijaintikohtamme.

Satelliitit liikkuvat 20 000 kilometrin korkeudessa 14 000 kilometrin tuntivauhdilla. Suhteellisuusteorian mukaan aika kuluu sitä hitaammin, mitä nopeammin kappale liikkuu, ja sitä nopeammin, mitä heikompi painovoimakenttä on.

Joka vuorokausi satelliitit jätättävät nopeutensa vuoksi 7 mikrosekuntia verrattuna ajan kuluun Maan pinnalla ja toisaalta edistävät 45 mikrosekuntia painovoimakentän eron vuoksi.

GPS-järjestelmä korjaa automaattisesti tästä syntyvän vuorokautisen 38 mikrosekunnin eron. Ilman näitä korjauksia laite alkaisi jo muutamien minuuttien kuluttua toimia epätarkasti."

On lukuisia muitakin ihan empiirisiä todisteita, joita en tässä nyt ryhdy erikseen erittelemään.

Jos liikutat mitä tahansa objektia lähes valon nopeudella, -mukaan lukien kaikki kellot tällä Telluksella, aika hidastuu.

Toisin sanoen kaikki liike, oli se sitten viisarin heilahdus, tai kalsari-punttien värinä tai solun jakautuminen tai mikä tahansa, joka sisältää massaa, lähellä valon nopeutta aika h i d a s t u u.

Katsos kun valon nopeus (myös empiirisesti todistettu vakio nopeus), on ns. avaruuden kattonopeus, eli mikään kappale tai hiukkanen ei kykene ylittämään tätä nopeutta.

Lorenz -muunnoksella tämä ns. aikadilataatio on todistettu sekä teoreetisesti, että käytännössä hyvin tarkasti:

Δt = Δt0 / (√1-v^2/c^2)

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #31

:)

Hmm,,eli suhteellisuusteorian mukaan aika hidastuu,,siis kellon käynti hidastuu kun se kello kulkee nopeampaa ja valon nopeudella aika pysähtyisi,,kello ei käy,,kulkeeko valo sitten ollenkaan?

Satelliitin ymmärrän että siellä kello käy hitaammin koska se on erilaisessa ympäristössä kuin maapallon pinnalla oleva kello.

Absoluuttisella kellolla tarkoitan yksinkertaisesti sitä että käytetään ajattelussa vakioaikaa ja verrataan tapahtumia siihen. Siihenhän me pyritään mm.atomikellolla,,tarkkaan ajan mittaukseen,,,

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #33

Kyllä,

Itse siassa, mikään kappale ei voi saavuttaa valon nopeutta (c). Lähelle valon nopeutta voidaan päästä, mutta valo on siitä erikoinen veijari, että se pääsee aina karkuun.

"Satelliitin ymmärrän että siellä kello käy hitaammin koska se on erilaisessa ympäristössä kuin maapallon pinnalla oleva kello."

Niin ei se ympäristö sinänsä, vaan se nopeus millä satelliitti liikkuu, suhteessa maassa oleviin nopeuksiin.

Jos aika olisi absoluuttinen eli sen nopeus olisi vakio, silloin valon nopeudella ei voisi olla vakio nopeutta. Tämä on kompleksinen väite, sillä valolla on todettu olevan vakio nopeus ja sen lisäksi, valo on hiukkanen ja se on kvantisoitunut.

Ajalla ei ole hiukkasta, aika ei ole partikkeli, siksi aika on suhteellinen käsite. Ajalla ei ole fysikaalista entiteettiä.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #36

:)

En näe mitään syytä miksi ei olisi näin;
Jos kaksi fotonia kohtaa toisensa samalla nopeudella niin törmäyshetkellä niiden nopeus on 0km/s.
300000km/s-300000km/s=0km/s
Toisaalta jos kaksi fotonia erkaantuu toisistaa samalla nopeudella niin erkaantumisnopeus on tupla.
300000km/s+300000km/s=600000km/s
Esimerkiksi auringosta lähtevät valot jotka lähtee toinen pohjoseen ja toinen etelään,,niin ne fotoni erkaantuvat toisistaan 2*valon nopeus.

Enkä näe sinänsä mitää syitä sille miksi ei olisi näinkään;
Luonnossa mikään fyysinen liike ei tarkkaan ottaen koskaan kulje vakionopeudella, se on aina kiihtymässä tai hidastumassa.
(Valon ja radioaaltojen osalta on käsitettävä että tarkoitan pitkän matkan muutoksia suhteessa mittauksen erottelukykyyn. Jos meillä olisi äärimmäisen tarkka ja nopea mittausmentelmä voisimme laskea valon kulkunopeuden muutoksen peilien välillä sen jälkeen kun valolähde on sammutettu. Taasen jos valo on päällä koko ajan silloin mittausta ei voi tehdä tältä osin.)

---
Jos aika olisi absoluuttinen eli sen nopeus olisi vakio, silloin valon nopeudella ei voisi olla vakio nopeutta.
---
Erikoinen lause sinulla,,aikaahan ei ollut olemassa fyysisesti,,ei se voi silloin kulkeakaan millään nopeudella koska sitä ei ole olemassa. Eikä sillä ole sinänsä mitään tekemistä silloin lauseen loppuosan kanssa.

Valo,,kuten radiosignaalikin,,sillä on oma nopeutensa ja se hidastuu matkan saatossa kunnes se ei enää kulje eteenpäin,,sitä ei silloin siinä pisteessä enää voi havaita.
Ei ole mielestäni mitään syitä miksi ne kulkisi vakionopeudella ikuisesti?

Mielestäni valon itseismaksimiliikenopeus voi olla se mitattu mutta jos se maksimi on vakio,,se tarkoittaisi sitä että avaruudessa on silloin joku aineellinan tekijä joka rajoittaa maksiminopeutta,,ja se lienee se vanha kunnon eetteri,,eli se läpinäkyvä aine tai pimeä aine,,tms?

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #38

Ei hyvä Heikki:)

Ole hyvä ja tutustu valon perusfysiikkaan ja empiriaan. Avaa alla oleva linkki ja lue joka kohta ajatuksella.

http://galileoandeinstein.physics.virginia.edu/lec...

Se että sähkömagneettisen säteilyn (myös valon) vaimeneminen tai hidastuvuus avaruudessa johtuisi ns. "eetteristä". Sellaista ei ole empiirisesti todistettu. Lukuisia teorioita on kyllä olemassa.

Pimeä aine ja energia dominoi n. 85% avaruuden topologiasta ja se on ihan kokonaan toinen kysymys ts. minkälaisen geometrian em. ilmiö saa aikaan ja kuinka voidaan approksimoida valon eteneminen tai hidastuvuus geometriassa, joka periaatteessa hallitsee koko kosmosta?

Jos puhutaan sms:n hidastuvuudesta, pimeällä aineella ja energialla saattaa olla siihen vaikutuksensa, mutta minkälainen vaikutus, jos empiirisesti on todettu, että avaruus laajenee?

Avaruudessa on siis otettava huomioon avaruuden laajeneminen, -jota pimeä aine ja energia dominoi ja joka venyttää valon kulkemaa matkaa. Jos valon nopeus ei olisi vakio, vaan se kasvaisi tai hidastuisi alinomaan, mihin se valo lopulta päätyisi? Ulos tai sisään pimeästä aineesta ja energiasta, siis kosmoksesta? Tieteen tekijänä olen jyrkästi eri mieltä.

Avaruus laajenee ja valon kulkema matka venyy so. pitenee vakio-nopudella. Valo ei voi olla yksittäinen saareke, joka ei olisi sidoksissa avaruuden laajenemisen topologiaan.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #40

:)

---
Avaruus laajenee ja valon kulkema matka venyy so. pitenee vakio-nopudella. Valo ei voi olla yksittäinen saareke, joka ei olisi sidoksissa avaruuden laajenemisen topologiaan.
---
Avaruuden laajenemista on sinänsä mielestäni turha sotkea valon nopeus asiaan.

Ei huoneessakaan kun sytyttää lampun, siitä lähtevä valo ole "kiinnostunut" huoneen topologiasta. Ja kun lampun sammuttaa, valo sammuu hetken päästä,,siis hetkellä tarkoitan sekunnin mikro-osia,,,eli valo huonetapauksessa ei kulje ikuisuuksia, miksi siis kulkisi avaruudessakaan?,,eli tarkoittaa samalla sitä että valo sammuu ellei saa jatkuvaa tehoa lähteestään,,hmm,,tämä tosin on mielenkiintoinen seikka,,voiko valo palaa ilman valolähdettä siitä lähtiessään ja kuinka kauan voi palaa ennen sammumistaan,,(hiukkanen tai aalto, sama asia)
No,,toki voidaan ajatella että valo ei syty eikä sammu,,se on olemassa kaikkialle ja valolähde sen vain välittää liikkeelle havaittavaksi,,mutta se liene ei totta olle,,

Jos huoneessa kulkeva valo mitattaisiin ja se saavuttaa jonkun maksiminopeuden,,on siihen syynsä ja sanoisin että fyysisesti ajatellen pari perus-syytä;
- valolähteen lähtöteho
- valon liikenopeutta vastustavat aineelliset tekijät
tämä mielestäni pätee oli kyseessä valon sm-aaltoa tai hiukkasta,,niiden ollessa fyysisiä on fyysisen komponentin liikenopeuteen vaikuttavat tekijät sinänsä aika selkeitä, ne on olemassa,,
ja luulenpa edelleen vahvasti että valon maksiminopeutta(jos näin on kerran nykyaikana luotettasti mitattu ja todettu näin olevan nykymittaustekniikan menetelmillä että on maksiminopeus),,niin valon maksiminopeutta rajoittaa ilmattomassa tilassa,,eli avaruudessa,,se pimeä aine,,läpinäkyvä aine,,jota eetteriksi aikoinaan kutsuttiin. Ymmärrän että termi "eetteri" on aikoinaan kumottu kun tilalle tuli tyhjyys ja siinä tapahtuvat asiat,,mutta sehän ei ole tiedettä sinänsä,,vaan,,no,,enpä lähde sitä spekuloimaan,,

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #41

Otetaan käytännön esimerkki:

Kytket taskulampun on-asentoon ja odotat yhden sekunnin ja sitten kytket taskulampun off-asentoon. Mitä valolle tapahtuu?

Valo etenee yhden sekunnin aikaisen pulssin, jonka pituus on 300 000km. Tämä pulssin pituus säilyy vakiona niin kauan, kunnes se esim. absorboituu tasan yhden sekunnin kuluessa heijastumattomaan esteeseen.

Toinen esimerkki:

Kuussa seisoo toinen ihminen ja hän kytkee taskulampun on-asentoon yhdeksi sekunniksi, mitä tapahtuu?

Etäisyys kuusta maahan on 384400km.

xs / 1s = 348400km / 300000km =>

xs = 1s x 384400km / 300000km = 1,28s

Kun siis kuussa oleva ihminen kytkee taskulampun on-asentoon, valolta menee aikaa 1,28s ennenkuin aistit valon silmissäsi.

Kun aistit valon silmissäsi, aistin kesto on tasan 1s, 300 000km pitkää pulssia.

Sekunnin aikana avaruus laajenee niin hitaasti maan ja kuun välillä, että se voidaan poistaa laskuista.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Maapallon halkaisija-muutoksen suunta ajan funktiona saadaan keskimäärin esimerkiksi seuraavasti:

Asetetaan maapallon ympäri (mantereet) radiomastoja niin, että aina seuraava masto näkyy horisontissa.

Ensimmäinen masto lähettää radiosignaalin seuraavaan, joka välittömästi lähettää signaalin seuraavaan..., kunnes signaali palautuu ensimmäiseen mastoon. Signaali on kulkenut maapallon ympäri yhden kierroksen.

Kirjataan aika (xs) ylös, kuinka kauan signaali on kulkenut matkan maapallon ympäri. Tiedämme, että radiosignaali etenee 300 000km/s.

Yksinkertainen yhtälö kertoo, että:

300 000km/s = X km/xs => X km = 300 000km * xs, joka = se matka (km), jonka signaali etenee. Tästä saamme maapallon kehän pituuden (πd) radiomastojen huipusta:

πd = 300 000km * xs

Jos nyt vähennämme tästä lukemasta maston pituuden (2xd), maapallon halkaisijaksi saamme:

(d - 2xd) = (300 000km * xs) / π =>

d = (300 000km * xs / π) + 2xd

Suoritetaan mittaus esim. 5 kertaa kerran vuodessa ja sen jälkeen lasketaan muutoksesta erotus:

Δd = Δd1 -Δd5 = viiden vuoden muutos halkaisijassa.

Jos halutaan tarkempi erotus:

∂d = ∂d1 - ∂d5

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #35

:)

Kiitos, näinhän se varmaan menee. Minulla kun matematiikka pysähtyi sähkön 3vaihelaskennan jälkeen,,en tiedä mutta noiden yhtälöiden pyöritys on minulle ollut ikäni vaikeaa,,menee solut solmuun.:) Taasen mielikuvitus ja asioiden hahmottaminen taas pelaa,,no joskus liikaakin,,:)

Sitten kun tuota menetelmää on käytetty maapallon mitassa ehkä muutama tuhatta vuotta (ottaen huomioon maapallon miljardien vuosien iän) voitaisiin sanoa että laajeneeko vai supistuuko pitkässä aikamitassa.
Sinänsä olisi mielenkiintoista jos tuota mittausta tehtäisiin koko ajan ja saataisiin selville mikä se halkaisijamuutos on / vuosi. Se kertoisi maapallon elämästä aika paljon lisää. Samalla selviäisi myös miten halkaisija mahdollisesti vähän ns.elää vuoden kierron aikana,,yms,,,

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Mukava aihe :-) Taannoinen kirjoitukseni sopii tähän kommentiksi kuin nakki silmään? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

* * *

Ja kommentoin lisää - ehkä joku jaksaa lukea? (en näitä tarkemmin erittele).

"Usko ja uskonnot eroavat luonnontieteistä oleellisesti siinä, että ne ovat muuttumattomia. Uskonnot sisältävät mantroja, joita toistetaan siinä uskossa, että henki tai sielu pysyy eheänä, taivas on valtakuntana ja Jumala on kaiken valtias."

Määrittele Jumala: kaiken luoja; alkuräjähdys?

"Usko ja uskonnot vastaavat kysymyksiin miksi ja miten vain yhdellä tavalla, eli muuttumattomasti."

Helppo ratkaisu, mutta ei kiistä aiempaa lausumaani.

"...universumi joko on emergentti tai reduktiivinen."

Mieluummin sitten emergentti - mutta ehkä jopa jonkinlainen sekoitus?

"On myös luonnollista, että luonnossa (kosmoksessa) tapahtuu sekä emergenttejä, että reduktiivisia ilmiöitä."

Totta - mutta ei kosmosta voi noin kääntää... voiko?

"Syntymä on sattuma mutta kuolema varma.
Kiitos kuitenkin tieteen tekijöille!"

Onko syntymä pelkkää sattumaa - ei ole - ihmisen syntymä on kahden tekijän päätös. Ehkä joskus tiedostamaton sellainen. Kuolema on varma, totta, mutta sekin voi joskus olla jonkun muun kuin kuolevan henkilön päätös - onko se koskaan päätös? On. Mutta siihen voi vaikuttaa vaikkapa se, että koska lähden kaupassa käymään.

"Näyttää jopa siltä, että aivomme ovat vain tietoisuuden suodatin, ei niinkään niiden synnyttäjä."

Tuo on totta. Todennäköisesti jokainen meistä havainnoi erilaisen todellisuuden kuin kukaan toinen.

"kaikki riippuu kaikesta."

Asia josta olen täysin samaa mieltä: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei sitä ole helppo ymmärtää mutta sillä seikalla, että mihin aikaan minä huomenna lähden kauppaan (jos lähden) voi olla merkitystä siihen, että pääseekö eräs toinen henkilö huomenna töihin.

"Maapallon halkaisija oli puolet nykyisestä, eli kysymysten asettelusta johtuen, määritelmät voidaan indentifioida sen mukaisesti..:)"

Aurinko suurenee (paisuu) koko ajan. Maapallon massa lisääntyy koko ajan. Kuu etääntyy maasta koko ajan.

Emme tietäneet noita asioita tuhat vuotta sitten. Nyt tiedämme - mitä tiedämmekään tuhannen vuoden kuluttua?

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

"Määrittele Jumala: kaiken luoja; alkuräjähdys?"

Minun määritelmäni ns. jumalasta on luonto sinänsä. Jumalaan, jumaliin ja jumal-oppeihin liitetään usein persoona-käsitteitä. Tämä käsitys on lähinnä hieman naiivi ja lapsenomainen käsitys, -enkä suinkaan väheksy tätä käsitystä.

Mielestäni kun puhutaan jumalasta, -kaiken luojasta, se jo asettaa kyseenalaiseksi tieteen metodit. Mielestäni huomattavasti "korkeampi" ja "merkityksellisempi"entiteetti on persoonaton luoja, jos ja kun universumi on joskus alkanut ja jos se joskus päättyy.

Mitä tulee Big-bang teoriaan, se on teoria, joka perustuu mm. Chandra-avaruusteleskoopin galaksijoukkojen kolmiomittauksesta lasketulle arvolle, joka on n. 77 ± 12 km/s/Mpc (universumin laajeneminen). Tämä perustuu empiriaan.

Tosin tämä mittausperiaate ei selvitä, missä Big-bang on tapahtunut ja hyvänä teesinä on esitetty, että Big-bang olisi tapahtunut joka puolella, ei vain yhdestä pisteestä.

Jakoa seuraa...

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Välihuutelua.

Universumillahan on juurikin ne kaikki jumalalliset ominaisuudet jotka jotkut ovat hätäpäissään fokusoineet vaikkapa Mooseksen jumalalle. Ikuinen, luova, hyvä ja paha, jne. Näinhän tiede menettelytapana antaa ymmärtää, eikä se ole väärin, ellei toisin todisteta. Ei ole näköpiirissä sellaista, tosin mainittu "Clobal Brain" teoria voi muuttaa viellä käsityksiä.

Niin, BB tapahtui aivan jokaisessa nykypisteessä mutta ei varsinaisesti mistään niistä. Niin käy silloin kun pistettä turvotetaan. Voidaan siis hyvin sanoa että universumin keskus on juuri nyt nenäni päässä, samoin kuin se on kaukaisimman galaksin Tuhnu planeetan nokikanan keskimmäisen jalan varpaankynnen päässä ;D

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Chandra-teleskooppien kolmiomittaus,,

montako vuotta on teleskooppi kolmiomitannut noita kohteita joista tuo laskelma noiden galaksijoukkojen etäisyyden muutokselle (joka on n. 77 ± 12 km/s/Mpc) on saatu?

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #30

Tärkeintä kolmiomittauksessa on muutosvauhti (Δv) kulma-eroina, sehän se tässä kiinnostaa.

Kun valo osuu teleskooppiin (vaikka valo tuleekin menneisyydestä), mittauksen ajalla ei ole primääristä merkitystä, vaikka se onkin kolmiomittauksessa oleellinen tekijä. Isompi merkitys on kuvantamis-tavalla ja spektrillä.

(Ks. NASA:n tiedote alla)

"What we do
Chandra carries four very sensitive mirrors nested inside each other. The energetic X-rays strike the insides of the hollow shells and are focussed onto electronic detectors at the end of the 9.2- m (30-ft.) optical bench. Depending on which detector is used, very detailed images or spectra of the cosmic source can be made and analyzed."

http://chandra.harvard.edu/about/

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #30

:)

Palaan vielä tähän käsitteeseen koska se on epäselvä,,

https://fi.wikipedia.org/wiki/Parsek

1 parsek on siis 3086000000000km,,mikäli kalkuloin oikein.
Ja tuo etäisyyden muutos olisi 77km/s siellä parsekin päässä,,jos ymmärsin oikein,,?

Tarkoittaako tuo 77km/s että galaksit loittonee toisistaa 77km/sekunnissa,, eli vuodessa se tekisi noin 2,4miljardia km?

Hmm,,oikeastaan tuo asia ei kyllä hahmotu näin ellei tee jotakin 3-d mallia,,,no olkoon,,

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #34

Kyllä, laskit oikein. Galaksit etääntyvät toisistaan noin:

2,4 x 10^9 km/v/3,08567758 x 10^19km:n etäisyydellä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

"Helppo ratkaisu, mutta ei kiistä aiempaa lausumaani."

Vaikea ratkaisu johtaa harhaan.

"Totta - mutta ei kosmosta voi noin kääntää... voiko?"

Ei kosmosta voi kääntää, mutta ylemmän ja alemman tasoa voi.

"Asia josta olen täysin samaa mieltä: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei sitä ole helppo ymmärtää mutta sillä seikalla, että mihin aikaan minä huomenna lähden kauppaan (jos lähden) voi olla merkitystä siihen, että pääseekö eräs toinen henkilö huomenna töihin."

Tästä ongelmasta selvitään muuttujilla ja osittais-derivoimalla.

"Aurinko suurenee (paisuu) koko ajan. Maapallon massa lisääntyy koko ajan. Kuu etääntyy maasta koko ajan."

Totta, tästäkin selvitään muuttujilla ja osittais-derivoimalla.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Pieni tarkennus "persoonattomaan entiteettiin".

Kyse on myös siitä, miten "persoonaton entiteetti" määritellään kosmoksen mittakaavassa. Ihmisen määrittelemä persoonallisuus ihmisestä, on kohtalaisen primitiivi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset